2. Yhdessäolon opettelua

Toinen osa, olkaapa hyvät!

Tuon yhden illallisen jälkeen Kristian ja Ilona viettivät aikaa yhdessä lähes päivittäin, milloin käymällä keilaamassa, kokeillen uusia ravintoloita, kävellen käsi kädessä puistossa.. Kotiinsa Kristian ei ollut vielä kutsunut naista, sen verran hän piskuista kopperoaan häpesi ja pelkäsi että Ilona nauraisi hänelle sen nähdessään.

o_o Pudotin melkein silmät päästäni nähdessäni Krissen posteljoonin.. Liittyy ehdottomasti sukuun jossain vaiheessa.

Eräänä aamuna Krisse viimein rohkaisi itsensä ja pyysi Ilonan luokseen brunssille. Miehen huoli oli ollut aivan turha, Ilonan mielestä asunto oli aivan ihastuttava ja ymmärsihän hän ettei vasta omilleen muuttaneella mitään luksuslukaalia voinutkaan olla.

Syönnin jälkeen Kristian pisti rauhallista musiikkia soimaan ja pari tanssahteli toisiinsa liimaantuneina toistensa silmiin katsellen. Herkän hetken rikkoi auton tööttäys, kun Kristianin kimppakyyti saapui hakemaan miestä töihin. Vastahakoisesti he irrottautuivat toisistaan, ja Ilona lupasi tulla käymään taas illemmalla.

Työpäivä poiki jälleen ylennyksen ja hieman lisää rahaa säästöön. Krisse kyllä menestyy armeijauralla, mutta on valmis vaihtamaan ravintolauralle heti kun avoin työpaikka löytyy.

Ilona tuli kuten lupasi, ja Kristian johdatti hänet istumaan keinutuoliin pienen lammen ääreen. Hetken hiljaa istuttuaan hän päätti rohkaistua ja kysyi: "Mitäs sanoisit, jos muuttaisit tänne mun luokse asumaan?" Hetken hiljaisuus. "Mm, mikäs siinä.. Olenhan joka tapauksessa pian muuttamassa kotoa pois." Kristian tiukensi otettaan tämän hartioista ja hymyili onnessaan.

Ilonan tuomilla ~10 000 simoleonilla pystyttiin taloa laajentamaan sen verran, että saatiin erillinen makuuhuone ja keittiönurkkauskin laajeni hieman. Loput jätettiin säästöön tulevan varalle.

Ja tässäpä muodonmuutoksen kokenut Ilona :) Naisella on tietotavoite, ja hän unelmoi rikollisneron ammatista (on tällä hetkellä löysäilyuralla). Horoskoopiltaan Ilona on neitsyt, eli hyvin siisti, hivenen ujo ja vakava. Kristianin tapaan hän rakastaa hajuvettä sekä tykkää katsella uimapukuisia miehiä, mutta kaikenlaiset maskit ovat ehdoton ei.


Sopiva työ löytyi onneksi heti, ja Ilona vaihtoi löysäilyuran päästäkseen tavoittelemaan unelmaansa.

Noustuaan koneelta Ilona tunsi vahvat kädet ympärillään, ja kääntyi ympäri vain joutuakseen Kristianin tuliseen suudelmaan. Ilona haukkoi henkeään ja huomasi, että Kristian oli varsin vähissä vaatteissa. "Tahtoisiko arvon neiti tulla seurakseni makuuhuoneen puolelle?" tämä sanoi matalalla äänellä. Ilona tunsi sykkeensä nousevan, ja nyökkäsi.

Ja sänkyynhän sitä päädyttiin. Kerta oli molemmille ensimmäinen, ja sitäkin unohtumattomampi.

Makoiltuaan hetken katsellen vieressään nukkuvaa Ilonaa Kristian lähti töihin hymyillen. Hän ei ollut koskaan ollut onnellisempi, eikä voinut kuin kiittää onneaan että oli löytänyt Ilonan kaltaisen naisen.

Muutama viikko kului totutellessa yhdessäeloon, ja eräänä iltana pari istui pöydän ääressä jutellen samalla kun Ilona söi illallista. Kristian meni äkkiä hiljaiseksi ja katsoi hetken pöytään aivan kuin miettien. "Oon tässä jo jonkin aikaa miettinyt.." hän sanoi lopulta. Ilona laski haarukan ja odotti hänen jatkavan.

Kristian kaivoi samettisen rasian taskustaan ja laski sen pöydälle. Ilonan kädet lensivät hämmästyksestä hänen suunsa eteen. "..että tulisitko.. tai siis, tahtoisitko mennä kihloihin kanssani?"

Ilona otti rasian vapisevin käsin, avasi sen ja kiljaisi: "Oi, se on niin kaunis!" Kristian odotti hermostuneena, mitä nainen vastaisi..

Hetken sormusta ihailtuaan Ilona pujotti sen sormeensa. "Tietysti tahdon kihloihin kanssasi, höpsö! Turhaan edes epäilit." Kristian päästi pitkän helpotuksen henkäyksen ja hymyili lämpimästi Ilonalle, joka hymyili takaisin onnesta hehkuen.

Awww ^^

Tuo tapahtuma antoi uutta puhtia Kristianille myös töiden suhteen, erityisesti kuntonsa hän piti hyvässä kunnossa sillä sitä tarvittiin armeijassa (edelleenkään ei ole lehdestä tai koneelta löytynyt oikean alan töitä..).

Kului vaan muutama päivä, kun aamupuuhia tehdessään Ilona tunsi äkkiä jotain vatsassaan. Ihan kuin potkaisu.. Hän katsahti mahaansa, ja aivan kuin siinä olisi pikkuinen kumpu entisen litteän vatsan sijaan. "Voisinko.. voisinko odottaa lasta?"

Samassa Ilonan nenään kantautui käryä. "Aamiainen!" hän huudahti ja riensi pois makuuhuoneesta nähdäkseen hellan liekeissä. Kaiken lisäksi palohälytin oli unohtunut!

Ilona toimi ripeästi, riensi puhelimeen soittaen palokunnan ja vetäisi äkkiä vaatetta ylleen mennen sitten varmistamaan ettei tuli leviäisi laajemmalle. Palokunta saapui onneksi ripeästi, ja palo sammutettiin ennen kuin suurempaa vahinkoa pääsi sattumaan.

Kiitettyään palomiestä Ilona sai tyytyä kärähtäneeseen aamiaiseen. Muuta kun ei jääkaapissa ollut.. Yhh.. No, otanpahan tästä opiksi etten jätä mitään uuniin tai liedelle vartioimatta.

Yllättääkseen Kristianin Ilona päätti puunata talon lattiasta kattoon, mukavampihan sitä olisi tulla puhtaaseen kotiin! Siivottuaan Ilona tilasi taksin käydäkseen terveyskeskuksessa, hän tahtoi varmuuden raskaudesta että voisi kertoa siitä myös Kristianille.

Hän ehti juuri ja juuri kotiin ennen Kristiania, ja riensi tätä vastaan. Halausten ja pusujen jälkeen Ilona otti tätä käsistä kiinni. "Arvaapas mitä?" hän kysyi salaperäisesti. "Niin..?" Kristian oli aivan tietämätön mitä naisella voisi olla kerrottavanaan. "Olen raskaana! Saamme lapsen!" Ilona hihkaisi. Hymy levisi vähitellen Kristianin kasvoille, ja hän kaappasi tämän syliinsä. "Ei voi olla totta, musta tulee isä!" Onnen kyyneleet kihosivat molempien silmiin heidän halatessaan toisiaan lujasti.

Vielä samana iltapäivänä päätettiin järjestää pienet hääjuhlat. Seuraamassa oli lähinnä Ilonan ystäviä. (maha ei sitten näy tuossa mekossa..)

Ensin lausuttiin valat..

..sitten pujotettiin sormukset..

..jonka jälkeen vaihdettiin ensimmäinen suudelma avioparina :)

Siirryttyään sisätiloihin pari leikkasi kakun yhdessä ja Kristian tarjosi herkkua tuoreelle vaimolleen kuin herrasmies konsanaan.

Raskaus oli valitettavasti jo sen verran pitkällä, että Ilona väsyi nopeasti ja torkahtikin seisaaltaan keskelle olohuonetta.

Kristian ravisti tuoreen vaimonsa hellästi hereille ja halasi tätä tiukasti. "Menehän ottamaan pienet nokoset niin jaksat sitten lähteä hotelliin hääyöksi.." hän kehotti naurahtaen. Ilona tottelikin ilomielin ja painui suoraan pehkuihin.

Ilonan kerätessä voimia Kristian viihdytti vieraita (joista monet olivat samoja naisia joiden kanssa Krisse oli jutellut ennen Ilonan tapaamista :P), ja ainakin tämä neiti nauroi katketakseen miehen vitseille.

Nukuttuaan pari tuntia Ilona oli sen verran virkeä, että jaksoi lähteä miehensä kanssa läheiseen hotelliin, josta pari oli varannut ylellisen hääsviitin yöksi. Aamulla palattiin kotiin virkistyneinä ja onnellisina :)

Nuori rakkaus kukoisti häiden jälkeenkin, ja molemmat odottivat innolla esikoisen syntymää. Kristian toivoi mielessään poikaa jonka kanssa tehdä "miesten juttuja", mutta tyttö oli tietysti aivan yhtä toivottu.

Kristian oli hankkinut myös auton ("Miehekäs farmari sen olla pitää!"), jolla voisi mennä töihin kimppakyydin sijaan ja hoitaa muitakin asioita..

..muunmuassa vaatteiden oston jälkipolville. Turha luulokaan että mies olisi itse saanut päättää mitä hankkia, Ilona oli ladellut hyvin tarkat ohjeet mitä sai ostaa ja mitkä olivat ehdoton ei. Ja Kristianhan totteli (tossun alla jo nyt, aijai..)

Kuukaudet kuluivat ja Ilonan vatsakumpu kasvoi, ja hän saikin useita ihailevia kommentteja naapurin mummoilta ja kateellisilta ystäviltään. Toki tuleva isäkin oli lepertelemässä masulle melkein joka välissä.

Kristian oli myös kiinnostunut aivan uudella tavalla taivaankappaleista, ja saattoi viettää useita tunteja illassa teleskoopillaan taivasta tutkaillen. Laite oli myös Ilonan lempiajanvietettä, mutta hän ei jaksanut kyykistellä sen ääressä pitkiä aikoja mahansa kanssa.

"Ootko jo nimiä miettinyt?" Kristian kysyi yhtenä iltana kun laskettuun aikaan oli enää muutama päivä. "Jos se on tyttö niin ehkä Iina tai Irene.. Jos poika niin Iiro voisi olla hyvä. Mitä mieltä olet?" "Hyviä nimiä kaikki", Kristian vastasi hymyillen.

Talon ohi oli jo useampana päivänä tassutellut pitkäkarvainen kulkukissa, ja Kristian päätti viimein tervehtiä karvakuonoa. Varohan vähän Krisse, kisulla on melko tuima ilme..

Eräänä lauantaiaamuna Ilona sitten nousi äkisti aamiaispöydästä tuntiessaan kivuliaat poltot. "Aahh, sattuu kamalasti.. Kristian!!"

Kristian oli kyllä seuraamassa, mutta ei miehestä juuri apua ollut.. "Voi ei voi ei.. Hengitä Krisse.. Mitä mun pitää tehdä?!" Vastaukseksi hän sai lisää tuskaista huutoa.

Pitkän ja kivuliaan synnytyksen jälkeen Ilonan käsivarsilla lepäsi pikkuinen tyttövauva. "Katso Kristian, sillä on sinun silmäsi ja hiuksesi.."

Kristian tuli varovasti tervehtimään tulokasta. "T-terve vaan.. Ompa se pieni.. Mikä sen nimi on?" Ilona hymyili. "Sano hei Irenelle."

Kommentit on kivoja ^^ Kysyisin nyt teiltä lukijoilta sellaista, että onko tämä kuvakoko hyvä? Olisiko isommat kuvat kivempia? Kun ensi jaksoon olen jo ottanut osan kuvista sekä pelin kameralla että print screenillä (jolla saa isompia & parempia). Tänne bloggeriin ei tosin saa tuon isompia että sitten pitäisi siirtää tarina vuodatukseen (mikä ei sinänsä ole ongelma). Mitä olette mieltä?