1. Vaimoehdokkaita

Tervetuloa seuraamaan LC Salmea! Pelaan sääntöjen mukaan, mutta en vaivaudu laskemaan pisteitä.. Aloitetaanpa ^^

"puhetta"

ajatusta

"Damn, mua on taidettu huijata pahemman kerran", mutisi punahiuksinen nuorukainen katsellessaan juuri ostamaansa suurta tonttia, jolta ei kiinteistövälittäjän puheista löytynyt sitä kalustettua kaksiota jonka hän luuli ostaneensa. Mutta kuka onkaan tämä salaperäinen miekkonen

Saanen esitellä Kristian Salmen, LC Salmen kantaisän. Kristian on juuri 20 vuotta täyttänyt nuori mies, joka heti syntymäpäiviensä seuraavana aamuna kiirehti innoissaan ensimmäiseen näkemäänsä kiinteistönvälitysfirmaan ja ostaa täräytti uudehkon kaksion avaralla tontilla - tai niin hän luuli. Valitettavasti kelju välittäjäherra käytti hyväkseen Kristianin kokemattomuutta asunnonhankinnassa ja myi tälle suuren tyhjän tontin kiskurihintaan Veronalan perukoilta. Kristianille jäi käteen vaivaiset 4800 simoleonia..

"No ei auta, pitänee ryhtyä hommiin..", Kristian tuumi huokaisten, ja usean työntäyteisen tunnin jälkeen oli tontin laidalle kohonnut pikkuinen tiilitalo punaisine kattoineen. Kurkataanpa tönön sisälle..

Kristianin mieleen ovat aina olleet itämainen tyyli sekä kirkkaat värit, ja molemmista näkyy vaikutteita myös sisustuksessa.

Tässä huone vielä toisesta suunnasta, varsin mukava yksiö sinkkumiehelle ^^ Takaseinän ovi johtaa pieneen vessaan, josta löytyy vain suihku ja pytty.

Syödessään ensimmäistä itse laittamaansa aamupalaa Kristian pohti kaikkea tulevasta elämästään: saisiko hän mieluisen työpaikan? Entä miten kävisi vaimon etsinnän? "Noh, ei kait tässä mikään hengenhätä ole", hän tuumi ja jatkoi mutusteluaan.

Ensimmäinen tontille eksynyt oli nuori postinkantajatyttö. Kristian kiirehti tervehtimään ensimmäistä tuttavuuttaan uudessa kaupungissa. "Hei, olen Kristian Salmi ja muutin tänne juuri.. Mikä sun nimi on?" "Katri", tyttö vastasi ujosti ja ojensi Kristianille päivän lehden. Tämä kiitti kohteliaasti ja riensi sisälle tutkimaan lehteä.

Valitettavasti lehdestä ei löytynyt mieluista työpaikkaa, mutta Kristian ajatteli pärjäävänsä muutaman päivän ja päätti odotella kunnes löytäisi töitä sopivalta uralta. Tässä vaiheessa lieneekin sopiva hetki kertoa hieman tietoja miehestä: tavoitteeltaan Krisse on nautinto, ja hänen suurin haaveensa on saavuttaa arvostettu julkkiskokin titteli. Horoskoopiltaan mies on rapu, eli melko siisti, toimelias, ja kiltti. Hän rakastaa naisia jotka käyttävät hyväntuoksuista hajuvettä, ja hänen sydämensä sykkii vaaleaveriköille. Vampyyreitä Kristian kammoaa, ja yrittääkin vältellä pimeällä yksin liikkumista.

Hetken kuluttua Kristian kuuli ovikellon pimputuksen, ja riensi ulos. Muutama naapuri oli tullut toivottamaan miehen tervetulleeksi heidän kotikonnuilleen. Joukossa ei valitettavasti ollut yhtään vaimoehdokasta..

Kristian päätti kuitenkin tehdä hieman tuttavuutta naapureihinsa, ja lähestyi Titania Unelmalaksi itsensä esitellyttä naista. "Ompas sinulla kauniit haltijakorvat!" Kristian kehui naista, joka vain kihersi ja räpytteli pitkiä ripsiään.

Hetken juteltuaan Kristian sai huomata, ettei tullut naisen kanssa juttuun ei sitten ollenkaan - tämä oli aivan uskomattoman itsekäs ja röyhkeä! Ja sinussahan ei tietenkään voi olla pienintäkään vikaa, eihän Kristian..?

Hyvästeltyään naapurinsa Kristian soitti taksin tarkoituksenaan lähteä hieman tutkimaan lähialueita ja samalla katsastamaan paikan naistarjontaa. (oudon nätti taksikuski muuten, pystyyköhän niille juttelemaan mitenkään..?)

Taksi jätti Kristianin Veronalan torin liepeille, ja hän nousi autosta lähtien katsastamaan paikkaa. Ulkona ei näkynyt ketään joka olisi herättänyt miehessä erityisiä tunteita, sisälle siis.

Vaaterekkien lomasta mies bongasi ihan mukiinmenevän neitosen, ja alkoi iskeä tälle juttua. Nainen ei näyttänyt järin kiinnostuneelta Krissen lapsuusvuosista, ja haukotteli tämän tästä.

Rakennuksen toisella laidalla oli käynnissä tappelu Kreivi Capulan ja Bianca Monttupuun välillä. Katsojat taisivat olla huolissaan vanhaherra-Capulasta, joka lopulta hävisikin taiston (ja kiviäkin kiinnostaa ._.)

Palataksemme jälleen herra Salmeen, Krisse oli jo pistänyt hurmaustaitonsa peliin tämän neitosen kanssa. Pinkkipaita torjui miehen tylysti ja palasi alkuperäiseen missioonsa - löytää muodikkaampi asukokonaisuus :D

Hetken iskuyrityksen epäonnistumista harmiteltuaan Kristian päätti ettei torilla ollut mitään näkemisen arvoista, ja soitti taksin viemään hänet muualle.

Kristian oli jo noussut taksiin kun huomasin tämän melko nätin neitosen.. Noh, ehkä törmäämme häneen myöhemmin.

Iltakin ehti jo hämärtyä, kun Krisse saapui seuraavaksi ostarille(?). Paikan kaksi naista olivat samat jotka hän oli nähnyt jo torilla, joten hän tyytyi vaan paistamaan muutaman hodarin ja syömään yksikseen.

Yhden miesehdokkaan jälkipolville Krisse onnistui jo pongaamaan. Mies katsoi Kristiania hetken oudosti kun tämä pyysi hänen numeroaan, mutta antoi sen lopulta tämän vakuutettua että se ei olisi hänen omaan käyttöönsä.

Kotiin päästyään Kristian painui lämpimän suihkun kautta nukkumaan, että jaksaisi jatkaa etsintöjä seuraavana päivänä.

Seuraavanakaan aamuna ei lehden avoimien työpaikkojen palsta tuottanut toivottua tulosta, eikä Krisse vieläkään suostunut ottamaan muuta työtä kuin unelmajobiaan. Päivän hän vietti lueskellen ja tulevaisuudesta haaveillen, ja illan tultua hyppäsi jälleen taksiin kohteenaan tällä kertaa läheinen paikka-jonka-nimeä-en-muista.

Ensimmäisenä Krisse tapasi suloisen Pörrin, leikkisän pikkukoiran, jonka kanssa hän vietti hetken keppiä heitellen.

Sisälle päästyään mies alkoi kertoa vitsiä tälle pinkkimekkoiselle naiselle. Mukiinmenevä hänkin, vaikkei omaakaan Kristianin ihannoimia vaaleita hiuksia.

Tämäkin hurmausyritys tyrehtyi heti alkuunsa. "Tiedän sinunlaisesi miehet, mielessä vain yksi ainut asia!" Nainen tuhahti ja jätti tämän nuolemaan näppejään. Krisse päätti luovuttaa ja palata kotiin ilman uusia tuttavuuksia.

Seuraavana aamuna oli aikainen herätys. Kristian oli viimein suostunut ottamaan muita kuin ravintola-alan töitä, joskin vain väliaikaisesti. Jos ei muuta niin saampahan edes vähän säästöjä tulevan varalle..

Jo ensimmäinen työpäivä poiki miehelle ylennyksen, ja sitä juhlistaakseen hän päätti lähteä katsastamaan lähistölle juuri valmistunutta kahvilaa.

"Hmm, kivalta näyttää", Kristian tuumi noustuaan taksista kahvilan pihassa ja lähti kävelemään ulko-ovea kohti.

Ensimmäisenä sisään päästyään Kristian huomasi tämän vaaleaverikön, kaunein tähän mennessä nähty ehdokas! Nainen oli juuri syömässä ystävänsä kanssa, eikä Kristian viitsinyt mennä häiritsemään.

Odotellessaan että nainen saisi syötyä Krisse päätti kokeilla keilausta. Ensikertalaiseksi se sujuikin ihmeen hyvin, ainakaan mies ei kaatunut kertaakaan radalle.

Kyllästyttyään keilaukseen Kristian päätti hieman tutkailla paikan naistarjontaa. Lopulta hänen katseensa hakeutui vihreään kolttuun pukeutuneeseen neitoon. Mikä mimmi! Eh, kuulehan Krisse.. Parempaakin varmasti olisi tarjolla.

Hurmoksesta päästyään Kristian pääsi viimein vaaleaverikön juttusille. Nainen tuntui mukavalle ja nauroi hänen vitseilleen, mutta mitään erityistä ihastusta Kristian ei kuitenkaan tuntenut.

Repesin nähdessäni tämän tarjoilijan nimen.. Saanko esitellä: Aina Kankkunen :D Kristian pelasi vielä hetken keilausta edellisenä päivänä tapaamansa pinkkimekkoisen kanssa, joka näytti yhtä yrmeälle kuin antaessaan hänelle pakit. Kristian tunsi itsensä jo hyvin väsyneeksi, mutta päätti vielä tarkistaa yhden paikan: tällä kertaa Ykkösmestan Stadista.

Onni taisikin potkaista kertaheitolla! Kristian riensi oitis tämän vaaleaverikön juttusille tämän nähdessään, muttei aikaisemmista kokemuksista viisastuneena alkanut heti flirttailla. Juteltuaan niitä näitä hän saikin naisen puhelinnumeron kerrottuaan, että oli uusi kaupungissa eikä tuntenut juuri ketään.

Kristian päätti antaa naiselle myös oman numeronsa ja lähti tämän perään ulos. Aika tuntui kuitenkin pysähtyvän, kun hän näki toisen shakkipöydän ääressä istuvista neitosista. Mikä kaunotar.. Kristian ajatteli haltioissaan. Valitettavasti hän ei rohjennut mennä keskeyttämään naisten peliä, ja oli lisäksi niin väsynyt että uskoi nukahtavansa pystyyn hetkellä millä hyvänsä. Uutta ihastustaan ajatellen Kristian tilasi taksin ja painui kotona suoraan nukkumaan.

Hän ehti nukkua tuskin muutamaa tuntia pidempään, kun puhelimen pirinä herätti hänet. Silmät puoliummessa Kristian nousi sängystä ja raahusti huoneen poikki. "Kuka ihme se voi olla tähän aikaan?"

"Hei, onko Kristian Salmi?" kuului vieras naisääni puhelimen toisesta päästä. "Mjuu on.." Kristian vastasi unenpöpperössä. "Täällä Ilona Harakka hei.. Tämä saattaa kuulostaa melko omituiselta, mutta näin sinut eilen Ykkösmestassa.. Ja tuota, kiinnostukseni heräsi heti, mutta ehdit lähteä ennen kuin sain itseni rohkaistua ja tulisin juttelemaan." Kristian oli hetken hiljaa, kunnes vastasi, "Tuota, en taida tuntea sinua..?" "Juu et!" nainen puhelimessa naurahti, "mutta en voinut olla huomaamatta kun katsoit minua.. Olin pelaamassa shakkia, minulla oli valkea hattu päässä." Viimeisetkin unenrippeet olivat kuin poispyyhkäistyt Kristianin kuullessa tuon lauseen. Se on hän! Selvittyään hämmästyksestään Kristian vastasi viimein, "Aa niin, juu, anteeksi että tuijotin sillä lailla.." He juttelivat pitkän tovin, kunnes Ilona ilmoitti että hänen pitäisi lähteä töihin. "Soitellaan!" hän huudahti lopuksi ja sulki luurin. Kristian oli onnensa kukkuloilla, eikä uni enää tullut.

Pyörittyään pari tuntia unta saamatta Kristian nousi lopulta ylös, rohkaisi itsensä ja soitti Ilonan kännykkään. "Kristian taas, hei.. Tuota, ajattelin jos haluisit lähteä vaikka syömään illemmalla?" Kristian pidätti hengitystään odottaessaan vastausta, joka oli myöntävä. "Mikäs siinä. Pääsen töistä kuudelta, nähdäänkö vaikka 50-luvun kahvilassa puoli seitsemän?" He sopivat tapaamisen ja suljettuaan luurin Kristian tunsi leijuvansa. Hän suostui! Hän suostui treffeille!

Aika kului kuin siivillä, ja puoli seitsemältä Kristian tapasi Ilonan kahvilan edessä. He astelivat sisään ja Kristian pyysi heille kahdenhengen pöytää. "Tottahan toki, tänne päin!" vastaanottovirkailija sirkutti ja ohjasi heidät pöytään.

Ateria kului jutellen kaikesta maan ja taivaan välillä. Kristian sai tietää, että Ilona oli asunut Veronalan liepeillä koko ikänsä yksinhuoltajaäitinsä ja kahden pikkuveljensä kanssa. Hän täyttäisi myös pian kaksikymmentä, ja muuttaisi kotoaan omilleen. Tai ehkä voisit muuttaa mun luokseni, Kristian tuumi mielessään muttei tohtinut sanoa ajatustaan ääneen - se voisi pelästyttää naisen näin alkuvaihessa.

Aterian jälkeen Kristian veti Ilonan tanssilattialle, ja he tanssahtelivat koko ajan toisilleen hymyillen mutta kumpikaan ei sanonut mitään.

Tanssin päätyttyä Kristian johdatti naisen sivummalle. Hetken mietittyään hän nyökkäsi hiljaa itselleen ja hymyili. "Tiesitkö, että sulla on kauneimmat siniset silmät jotka olen nähnyt?" Ilona laski katseensa ujostellen, mutta hymyili. "Kiitos.." hän kuiskasi ja vilkaisi vaivihkaa Kristiania laskien taas katseensa. Kristian ei voinut muuta kuin hymyillä, ja vilkaisi sitten kelloa. "Ompa jo myöhä! Tulehan, soitan sinulle taksin." Hän johdatti Ilonan ulos pitäen tätä kädestä.

Ulkona Kristian veti Ilonan lähelleen ja painoi huulensä hellästi tämän huulille. Ilona punastui, halasi Kristiania nopeasti ja nousi sitten taksiin. Pari vilkutti vielä toisilleen ikkunan läpi, molempian ajatukset tulevassa.

Muuttaako Ilona Kristianin luo? Miten heidän suhteensa etenee? Sen näette ensi kerralla! Ja kommentointihan on erittäin suotavaa ;)